Stupido Records

BOOMHAUER

WILD HUMAN CONDITION
CD/LP (TWIN 63, 2003)

1. Technology
2. Fixing my gear
3. Houston
4. Mitsubishi
5. What is that thing
6. Let's have some ice cream
7. Busted
8. First time
9. Gotta hear the music Jukebox
10. Ball union
11. Pretty please with sugar on top
12. Record
13. Sal
14. Slap my ass
15. Get back in the ring
16. Home wine bucket blues

TWIN 63

“Boomhauer on reilun vuoden verran ollut usein puheenaiheena varsinkin rockmediassa. Bändin kaksi ensimmäistä ep:tä herättivät laajalti huomiota ja bändiä ylistettiin seuraavaksi isoksi rock-toivoksi. Erityisesti bändin livemenoa kehuttiin, mikä onkin kieltämättä todella viihdyttävää seurattavaa, eikä vähiten vokalisti Saku Krappalan välispiikkien ansiosta.
Debyyttialbuminsa Boomhauer päätyi julkaisemaan Stupido Recordsin kautta ja kasaan on saatu melkoinen pakkaus rockia. Boomhauer ei ainakaan sorru liian pitkien biisien väsäämiseen, vaan tyytyy mieluummin lyömään asian kuulijan kalloon kerralla ja kovaa. Levyn 16:sta biisistä viisi on yli 2 minuuttia pitkä eikä yhtään kolmen minuutin biisiä levyltä löydy. Lyhimmillään selvitään 57 sekunnissa. Biisien lyhyydestä huolimatta tai siitä johtuen ne ovat loistavia. Karppalan huumorintaju on sen verran omituista, että levyä kuunnellessa hymyilyttää vähän väliä. Itseironiaa löytyy myös roppakaupalla, parhaana esimerkkinä Silverpainted-biisi, jossa kruisaillaan hopeanvärisellä japanilaisella moottoriajoneuvolla amerikanmalliin. Loistava biisi.
Kokonaisuutena levyn ensimmäiset kuusi biisiä ovat aivan tappokamaa. Väliin tuleva Busted rauhoittaa menoa kesäisiin kukkaniittytunnelmiin. Tämän jälkeen palataan jälleen autotalliin. Huonoja biisejä on kyllä mahdotonta löytää tältä levyltä. Mukana on vain todella hyviä ja loistavia. Biiseissä on mukavasti vaihtelua, eikä levy ala puuduttaa useammankaan kuuntelun jälkeen. Ei voi kuin ylistää tätä bändiä ja toivoa, että tällaisella materiaalilla saadaan jalkaa ovenrakoon myös ulkomailla. Loppuun Ball Union –biisiä lainaten: ”I might not be the Elvis, but I’m working on it”. Yksi parhaita levyjä tänä vuonna. Suosittelen.” Tero Kallio, noise.fi, 05/2003


 
« Takaisin kataloogiin