Stupido Records

KUMIKAMELI

KINAHMO
CD (TWIN 65, 2004)

1. Kusiainen Jukebox
2. Kinahmo
3. Koira
4. Mehtä
5. Palkkapäivä
6. Runkkariklubi
7. Divarissa
8. Kirjallisuus
9. Runous
10. Ruinaaja
11. Sönder
12. Kammottava pilailija
13. Supermies
14. Pöytä on katettu
15. Ekosysteemi haisee
16. Pienen populaation ongelma
17. Tuplaturbobonuskusiainen (vänämix)

TWIN 65

”Vanhaa Pixies-fania ei lakkaa miellyttämästä Kumikamelin pyrkimys kunniittaa melullaan tuota mahtavaa yhtyettä. Joku Pienen poulaation ongelma –biisi on silkkaa Blackin Frankia, eikä homma siihen jää. Tätäkin mukavampaa ompi kuitenkin se, että KK laittaa parin universaalimmalta soundanneen iekon jälkeen pihamaalle levyn, jota kenenkään ei edes oleteta ostavan. ”Hitin” kuuloisia sävelmiä tällä ei ole kuin pari, koko muu revohka on vaan sitä itteensä. Saatanan hyväntuoksuista paskaa – yläkierteellä. Punkkia, rokkia, heviä ja ennen muuta Kumikamelia. Mahtavata.” Matti Riekki, Hamara

”Kumikameli on leimallisesti vanhojen huru-ukkojen bändi, jossa yleisille käsityksille haistatellaan heti kättelyssä. Tekstillisesti tälläin kertaa, mutta minkä helvetin takia Kinahmolla on mukaraskaita nu metal –kitaroita ja kasariheviä muistuttavia rumpusoundeja" Pakko on ajatella, että kyseessä on työtapaturma, sillä ei kai kukaan kuvittele Kumikamelin muuttuneen salonkikelpoiseksi.
Onneksi sentään Koposen lyriikat ovat entisellään. Tällä kertaa mies sadattaa tulikivenkatkuaan muun muassa maaseudulle, kirjailijoille, runoilijoille, turhasta valittajille, kierrätykselle ja mikä nyt milloinkin miestä vituttaa. Yhtä charmantisti levy sisältää kaihoisan melodisia rock-veisuja kuin kiukkuista punk-jyrääkin sulassa sovussa. Ikään kuin bonuspiikkina tekstien lisäksi kansista on luettavissa myös kiitos- ja laitelisoille piruilevaa sisäpiirilätinää.” Antti Luukkanen

”Jonkun pitäisi jo vihdoin ymmärtää alkaa kutsua Kumikamelia metalliorkesteriksi, sillä sitähän bändi on jo pitkään ollut. Jos kyseiselle tyylilliselle aladivisioonalle pitää nimi keksiä, niin olkoon se sitten vaikkapa kumimetalli. Raa’an rautaiseen kitaravääntöön saadaan elastisuutta Toppo Koposelle ominaisilla melankolis-melodisilla herkkyysvälikkeillä, jotka on liian lempeyden välttämiseksi koristeltu tekstiisillä suolenpätkillä. Kaikki biisit ovat erityishyviä, mutta etenkin mileen jää työväenluokan voimasta kertova Kusiainen: ”Ei pikkuruisten luitteni rutinaa/ huomaa ison koneen rattaissa / vaan minulla on miljardi ystävää / on meitä kuin pisaroita meressä / yhdessä me tasoitamme vuoria / yhdessä me tyhjennämme kaupunkeja.” ” Markku Halme

**** " Markku Halme, Rumba

**** "Saatanan hyväntuoksuista paskaa " yläkierteellä." " Matti Riekki / Hamara

*** " Antti Luukkanen, Soundi

 
« Takaisin kataloogiin