KAIKUKASTI
KAIKUKASTI
CD *24.2.* (TWIN 111, 2010)
CD *24.2.* (TWIN 111, 2010)
| 1. | Lämpöö ja lempee  |
| 2. | Pyhä vesi |
| 3. | Yks päivä kerrallaan |
| 4. | Kaks maailmaa |
| 5. | Maailma palaa |
| 6. | Sudetonkinko |
| 7. | Väritaivas |
| 8. | Laine lyö |
| 9. | Un baile gitano |
| 10. | Syntymys |
| 11. | Vihrein laakso |
| 12. | Valkoista viivaa |
| 13. | Aallot käsiemme välissä |
”Kaikkein ”etnisimmätkin” musiikkityylit muuttuvat ja fuusioituvat väistämättä ajan kuluessa. Tietyn musiikkiperinteen jalustalle asettaminen ja varjeleminen moderneilta vitsauksilta onkin naurettavaa retro-eskapismia tai konservatiivista kulttuuripolitiikkaa. Vuonna 2004 perustettu Kaikukasti debytoi julkaisemalla albumin, jolla se kertoo esittävänsä suomenkielistä proggaeta – reggaen ja progressiivisen rockin synteesiä.
Kahdeksanhenkinen yhtye koostuu instrumentaatioltaan perinteisistä reggaen aineksista, laulua ja perinteistä komppiryhmää värittää puhallinduo. Vaikka Kaikukasti nivoo takapotkuunsa rock-, soul-, lattari-, jazz- ja worldmusic -sävyjä, merkitsee proge sille kuitenkin monessa mielessä varsin geneeristä hämyilyä. Turkulaishipit ammentavat tunnistettavasti Suomi-undergroundin lähihistoriasta ynnä muusta katu-uskottavasta aikalaisläpästä. Valkoista viivaa -kappaleessa matkitaan Joose Keskitalon maneereita niin selvästi, että kuuntelijaakin alkaa nolottaa. Maailmankuvat eivät kohtaa, tunnelma on kaukana letkeästä eikä karisma puhuttele.
Taitavan yhtyeen missio on kunnianhimoisuutensa vuoksi kuitenkin kunnioitettava. Sulava ryhmädynamiikka ja villit improvisaatiot paljastavat, että tietotaitoakin riittää. Kitaristien notkeat, jatsilliset lickit ja mehukkaat torvisovitukset ovat ammattimiesten työtä. Mainio Laine lyö kiteyttää toimivimmin synergian hyödyt.”
Sami Nissinen, Soundi, 02/2010
Turkulaishipit ammentavat tunnistettavasti Suomi-undergroundin lähihistoriasta ynnä muusta katu-uskottavasta aikalaisläpästä.
(Sami Nissinen, Soundi, 02/10) 3/5
